Ahtisaari. Lyhyt, pyylevä, lihava, hidas, ja on ilmeisesti joskus kaatunut ja on sen takia pistänyt laastarinkin päähän.
Laastarin!
Miten se 'meidän Martti' niin hölmö voi olla, ettei pystyssä pysy?
Voi herran pieksut.
On se ihme, että noin luotaansatyöntävä mies on joskus ollut Suomen presidentti, siis presidentti! Maan johtohahmona on pyöreä gargoili, joka ei ymmärrä edes kravaatti-tyylin päälle!
Kravaatti-tyylin!
Vuoden 2000 jälkeen on harmi kyllä tapahtunut vaan niin paljon. Tuo 'pyöreä gargoili', meidän Martti voitti sen Nobel-palkinnon, koska onnistui siinä , missä vain esim. Dalai Laman kaltaiset miehet onnistuvat: maailman ja ihmishenkien pelastamisessa.
Myönnetään, maailman pelastaminen on kliseinen juttu, mutta se ei tosiseikkoja estä. Mara ei pelkästään tuonut rauhaa Kosovoon, vaan teki sen asenteella. Pitkä lause: HS julkaisi uutisen, jossa sanottiin, että kuuluisan Wikileaksin mukaan Amerikkalainen lähetystö kertoi Ahtisaaren toimineen Sebian ulkoministerin, Vuk Draskovicin kanssa seuraavasti: ''Ahtisaari answered that the Serbs are in denial - when those such as Draskovic say, 'we should not be punished for Milosevic's actions', he answers 'nor should you be rewarded'.
Sanoisin nerokasta, ellen sanoisi, että aika kova heitto Serbian ulkoministerille. Mara ei pelkästään tuonut rauhaa Kosovoon, vaan teki sen todellisella asenteella.
Teoistaan Ahtisaari palkittiin parhaimman mukaan. Ei kuitenkaan ennen valtavaa nöyryytystä mediassa presidenttikauden aikana ja sen jälkeen. Samaiset lehdet, jotka olivat pilkanneet Marttia, olivat nyt ylistämässä häntä maasta taivaisiin.
Takin vuoret vilkkuvat.
Näyttäisi siltä, että meidän maailmamme on tietynlaiselle illuusiolle perustuvaa kilpailua. Tämä illuusio rakentuu 'hyvän elämän' ajatukselle, ja kanssaihmisemme eivät ole useimmille meistä kuin vain kilpailijoita. Me kaikki olemme osana tätä kilpilua, ja kukin käyttää omia keinojaan. Se on yksinkertaista.
Vahvimmat voittavat.
Heikoimmat häviävät.
Kilpailu on monitahoista, eikä voittamista voi määrittää, kuin suurpiirteisesti, mutta Ahtisaaren esimerkin mukaan on myös niitä, jotka taistelevat heikompien puolesta. Näille ihmisille voitto ei ole niinkään tärkeä, kuin sen seuraukset. Onnistuminen on vain tulos taistelusta, joka on itsessään ollut merkittävämpi sen aloittaneiden syiden pohjalta.
Matka on tärkeämpi, kuin päämäärä.
Saatan olla väärässäkin, mutta nämä syvälliset ihmiset kantavat merkkiä, joka on tähdellisempi, kuin se miltä näyttää ulos päin. Vaikka se saa harvoin nostaa päätään, eikä se erityisemmin näy ulos päin jokapäiväisessä elämässä on sen olemassaolo tai täysi olemattomuus ohjannut rahaa, valtaa ja ihmisiä. Tämä merkki on moraalintaju.
Tämä moraalintajun tunne oli aivan varmasti Ahtisaaren silmissä, kun hän kärsimästään huolimatta haastoi itsensä. Tämä moraalin taju sai minut häpeämään lehdistöä tekemästään ja nyt tämä moraalintaju on myös minussa, nostamassa päätään. En ole voittaja, en ole häviäjä. Olen jotain, mitä Ahtisaari näytti koko maailmalle olevan olemassa.
Minä olen puollustaja.
