Huomenta, kirvesvartta

Aamu. Aamiaista. Kaikki alkaa aamusta. A:ssa on alku. Aamussa on alku, aamiaisessa on alku ja jopa alussa on alku.Keskeneräiset, alkavat ajatukset koostuvat vielä aivojen tahmeasta kiinnittäytymisestä mielen maailmaan, jossa hevoset laukkaavat valonnopeutta, aseita on mutteivät ne toimi, ruoka on itseisarvo ja maa kallistelee oman mielensä mukaan. Riehuttuuaan koko yön, nämä ajatukset kompastelevat viimein tietoisuuden kynnykseen ja kompuroivat kukin omaan suuntaansa.

Suurin osa kasaantuu kivasti sätkiväksi pinkaksi johonkin nurkkaan, josta ne sitten siirretään syrjemmälle. Useimmiten uni-ajatukset unohtuvat hyödyttöminä roskakasaan, josta ne sitten päätyvät vieläkin sätkivänä pinkkana muiden roskien joukossa jätemyllyyn. Hei hei unet.

Joskus, onneksi, käy kuitenkin poikkeuksia. Joskus kompastelevat uni-ajatukset joko muistoihin taikka suoraan aamu-informaatio pinkkaan, missä ne sekoittuvat hereillä olevasta maailmasta peräisin oleviin ajatuksiin. Terve hullut ajatukset!

Niin että nytkö se Joonas Puuppo soittaa minulle koululta kertoakseen missä minun henkeni kulkee..

No jo oli aikakin!

Niin mitä?

Aivan niin. Herätessään mieli yhdistää häthätää tähänastisesta informaatiosta kasaan vastauksen kysymykseen, jolla ei ole väliä - vähän niin kuin sen kysyjälläkään. Mutta kyllä sillä on väliä, vaikka vain edes herääjän mielestä. Aamut ovat hämmentäviä aikoja. Niin ovat kaikki alut, mutta ei se mitään. Niin sen pitääkin olla. Kysymyksiä kuuluukin olla.

Kuinka sitä muuten oppisi vastaamaan?

Likaisen maailman leima

Näin kerran unta. Unessa en nähnyt erityisemmin ketään tai mitään, mutta se ei haitannut. Minulla oli valtava olemassaolon tunne, jota en ollut aikaisemmin kokenut. Näin minä kaiken koin:

A.. Aj.. tuk...

Ajatuksia.

On lämmintä. Olen sisällä. Silmäni ovat kiinni. En hengitä. Miksi pitäsikään? Minulla on kaikki tässä. Olen puhdas..

Ei.

Hetki.. En olekaan. Olen vain puhtaimmillani. En puhdas. Tämän putken kautta tulee minuun ulkoa asioita. Mitä ne ovat, en tiedä mutta ne ravitsevat minua.  Nämä asiat kertovat jotain ulkomaailmasta.. Siellä on ruokaa, mutta se välillä tuntuu... liatulta. Potkaisen vastalauseeksi. Lika ei lopu.

Kaksi viikkoa myöhemmin synnyn keskosena.

Unessani synnyin keskeneräisenä valmiiksi liattuun maailmaan. Uni heijasti olemassaoloani nyt. Synnymme tähän maailmaan, jotta voimme juoda, syödä, oppia, kasvaa ja elää kaiken aikaa antaututuen vaikutteille, jotka syöpyvät mieleemme kunhan niitä tarpeeksi toistetaan: Näin kaikki on hyvin; Anna me hoidamme sen; Et sinä voi sille kuitenkaan mitään.

Lapsuudesta saakka ja sitä ennenkin meitä opetetaan hyväksymään se mikä maailmassa on vikana ja tyytymään siihen mitä me saamme. Uljas rotumme on rakentanut  itselleen vankan talon, jossa ei ole ovia ulos. En sano etteikö yhteiskunta tarvitse sääntöjä, mutta rakas Themiksemme ei näytä sohivan miekkaa taikka vaakojaan oikeaan suuntaan. Vähäosaiset ja heikoimmat viedään kellariin ja pistetään lihoiksi ja me muut syömme ruokamme tietämättä todella kuinka korkea hinta siitä on maksettu. Me apatisoidumme ja kadotamme sen minkä pitäisi tuoda meidät yhteen -

empatia.

Pohdin usein mitä minä voin tehdä ''Suuren Taistelun'' edestä. Olen vain yksi nuorimies, mitä minä voin muka tehdä, ettei maailma olisi niin paha? Mietin, ettei millään tekemälläni voi olla minkäänlaista vaikutusta mihinkään. Olin väärässä. Tulipa mieleen erään Winston Churchhillin sanat:

''Evil prevails if Good Men fail to act.''

Käytännössä käännettynä: Jos et toimi, on piru merrassa. Niinpä minä toimin.

Ensimmäinen aktiivinen tekoni oli oikeastaan vitsi - halasin pääsiäisenä kaverini kanssa jokaista vihreäpaitaista ihmistä, joka tullessaan vastaan vain antoi... siis halata. Teolla oli tulosta! Yksi halanneista kiitti seuraavan päivän lehden yleisöosastokirjoituksessa ja sanoi, että hänen kamala päivänsä piristyi ratkaisevasti. Typerä idea tuotti hedelmää... tai ideansiementä oikeastaan - Toimi ihmisiä varten, niin he toimivat toisiansa varten. Vaikuttamalla yksilöön vaikuttaa koko yhteisöön.

Pienetkin teot merkitsevät, jos ei kenellekään muulle, niin sitten itselleen. Ihmisten vuorovaikutuksen vähentyessä kaikessa -etenkin sosialisoimisessa- on hyvä muistaa kenen kanssa täällä ollaan. Sen sijaan, että ostaisit tuotteita, joissa on liatun maailman leima, turvaudu vaikka kirppikseen; osta kotimaista; aja pyörää; boikotoi... Mikä vain sopii parhaiten.

Moralisointi olikin yhtiä vahvimpia puoliani..

Aivan, boikotoijille vinkkiä! Jos ette tiedä mitkä tuotteet ovat leimattujen yhtiöiden ja mitkä eivät.. Tässä on kaksi listaa, joissa luetellaan yhtiöitä, joiden tuotteet ovat muun muassa halventaneet ihmisarvoa.

http://www.rauhanpuolustajat.fi/kulutaharkiten/kuluttajan_muistilista.html --pekka-versio

http://www.endevil.com/blacklist.html --pätkä-versio

Halusitko aina lapsena olla sankari? Nyt on tilaisuus. Toimi.