Koko totuus - yhtenä suupalana

Pieninä annoksina nautittuna totuus sulaa vatsassa helpommin. Vaadittujen entsyymien tehokkuuden prosentuaalinen kasvu on huikea. laiskat entyymit !


Vaan järkyttävä dilemma muodostuu sulattamisprosessissa. Totuus pilkotaan ja elimistö omaksuu kokonaisuuden pienissä erissä rasituksen minimoimiseksi laiska elimistö! Kokonaisuus kadottaa merkityksensä.

Kun viimeinen lusikallinen ketsupilla höystettynä siirtyy hammasrivistölle,

ja alas ruokatorveen,

sieltä odotushuoneeseen,

vatsalaukkuun

ja viimein itse liukuhihnalle.

Kun tämä viimeinen pala, kahdeskymmenesosa koko totuudesta, saadaan käsiteltäväksi, ovat yhdeksäntoista ensimmäistä jo ehtineet houkutella vesikauhuisen rottalauman luokseen kaupungin viemäristössä.

Kokonaisuus kadottaa merkityksensä.

Ja yksittäiset palaset, sinun lautasellesi pilkotut, vain jotta sinun olisi helpompi käsittää lautasella keikkuva annos paremmin. Koska sinun vatsasi on yliherkkä. Koska sinä olet unohtanut ravitsevat syömätottumukset. Koska sinä avaat korvasi kaatopaikkamedialle, mutta et sulje pääsyreittejä ulos.

Ihmiskauppa

Nykypäivän orjuus

Ilmiöitä, jotka varjostavat maailmaa tänään ja varjostavat vielä huomennakin.

Orjuus ennen oli puhdasta rasismia. Etniset vähemmistöt, kansat, jotka olivat vasta löydetty, nähtiin heikkona, alempana kastina. Helppona työvoimana. Helppona ja halpana työvoimana.

Ja mustien, tummaihoisten kansojen orjuuttaminen tapahtui julkisesti, koko maailman silmien alla. Kesti vuosia, vuosikymmeniä, ennen kuin maailma avasi nuo silmät. Edistys oli kiitettävää. Ensimmäinen ja kenties merkittävin virstanpylväs ihmisoikeuksien turvaamisen historiassa. Rasismi kukoistaa edelleen, mutta asenneongelma ilmentyy molemmin puolin. Valkeat ihmiset, toisin sanoen eurooppalaiset sattuivat vain satoja vuosia sitten olemaan diktaattorimaisessa asemassa, ja tuo historia leimaa valkeaa ihmistä edelleen.

Mainitsin sanan edistys, jonka kyseenalaistan välittömästi käsitteenä.

Voimmeko todella puhua edistyksestä, sillä orjuutta ei ole niitetty maan päältä. Tämä viheliäinen lajike on vain omaksunut uuden kasvualustan. Uuden perimän. Se kasvaa edelleen ja se suorastaan kukoistaa. Aivan silmiemme alla, aivan kuten muutama vuosisata sitten. Tällä kertaa silmämme ovat auki, mutta katsomme väärään suuntaan.

Tai itse asiassa, näemme tämän lajikkeen, katsomme sitä aivan suoraan. Mutta emme tunnista sitä viljan seasta.

Kummin vain, maanläheisemmin sanottuna, orjuus on siirtynyt julkiselta sektorilta maan alle. Ja edelleen katalyyttinä, kipinänä toimii rasismi. Ainoastaan laajemmassa merkityskentässä. Ihmiskauppa ja orjuus tänään kohdistuu kehitysmaiden köyhien alueiden asukkeihin, Etelä-Amerikka, Afrikka ja Aasia. Köyhimmät alueet siis näiltä mantereilta. Voidaan puhua jollain lailla etnisistä vähemmistöistä.

Ihmiskaupan merkittävimmät kohteet ovat lapset sekä naiset. Suurimmat osa-alueet ovat siis lapsityövoima ja seksiorjuus.

Koko maailmassa on ainoastaan yksi maa, joka ei ole osallisena ihmiskauppaa jollain tapaa.

Kuulinko jonkun takarivistä huutavan Suomi?

Voi teitä itsekeskeisiä lapsosia.

Tuo maa on Greenland. Googlettakaa, en paneudu tämän maan geografiaan juuri nyt.

Maat voidaan luokitella kolmeen ryhmään ihmiskaupan osallisuutensa mukaan.

Lähettäjät,

Kauttakulkumaat,

Kohdemaat.

Suomi on kauttakulku-, sekä kohdemaa. Pääasiassa ihmisiä kuljetetaan maamme kautta Venäjältä ja Baltian maista Skandinaviaan ja Länsi-Eurooppaan.

Nyt minun täytyy ottaa taas aikaisempia sanoja hieman takaisin. Sanoin, että tuijotamme ongelmaa, mutta emme tunnista sitä. No, suurempaan osaan väestöstä tämä pätee. On kuitenkin ironista, melkeinpä surkuhupaisaa, että netistä löytyy aivan valtavasti tietoa ihmiskaupan ja orjuuden tilanteesta tänä päivänä. Yksityiskohtaisesti kuvattuna. Yhdysvallat jopa pitävät yllä tietoa ja tilastoja, päivittävät maiden statuksia tiuhaan.

Ongelma on avoin ja tunnistettavissa. Itse käytäntö tapahtuu maan alla, mutta me tiedämme mitä maan alla tapahtuu. Järkyttävintä on jättiläisyhtiö Nestlén toiminta. Yhtiö käyttää suklaatuotteidensa valmistamisessa lapsityövoimaa. Ja ihmiset tietävät tämän varsin hyvin. Hakusanoilla Nestle Child Labor Google antaa sivun täydeltä artikkeleita, tutkimuksia ja kuvia. Eikä Nestlé yritäkään kieltää tätä.

En tiedä, miten syvälle tämä menee. Onko maanalainen korruptio niin suurta, ettei valtiot yhteistuumin haluakaan aloittaa toimia yhtiötä vastaan?

En halua toimia saarnaajana.

Haluan vain tiedottaa, kuinka globaalista ongelmasta on kysymys.

http://www.ted.com/talks/lang/eng/sunitha_krishnan_tedindia.html

Ja olkaat  hyvät, ja käyttäkää 12 minuuttia turhasta naamaraamattusurfaamisestanne tuon videon katseluun.

19.45

Hong Kongin aikaa

Ajanhallinta osa I

VAROITUS!
Tämä teksti on tehty nälkäisenä ja väsyneenä Beatlesin erikoisemman tuotannon tahdissa kello kahden jälkeen yöllä, jolloin huonot ideat suorastaan tyrkyttävät itseään. Kirjoittaja ei siis mistään kuvakulmasta, olkoon se lintu-, sammakko-, taikka turhaperspektiivistä, voi olla vastuussa seuraavan tekstin sisällöstä. Teksti sisältää rivouksia, joten lukitkaa lapsenne ja koiranne kellariin itkemään sekä pakastakaa mummonne, sillä Raptor on niin helvetin hyvä ''bändi''. Ai niin ja kirosanojakin saatetaan viljellä täysin mielivaltaisesti perkele.

Elikkä. Aloitetaanpas.
Kuvittele tykkääväsi naisesta. Ja kuvittele että te kumpikin tykkäätte seksistä. Tosi paljon. On kylläkin hassu seikka, että nainen tykkää erityisestä seksistä, jossa sovelletaan sitomis- sekä joukkoleikkejä, joita jokainen itseäänkunnioittava partiolainen taitaa ihailtavan määrän.
No. Sitten joskus kivasti kun olette 'sillain'. Nainen suutelee sinua hellästi ja sitoo kätesi. Hetken mielijohteesta hän kysyy montako raajaa vielä haluat sidottavan, johon vastaat typerästi ''kaikki''. Senkin imbesilli.
Ensin et huomaa mitään normaalista poikkeavaa. Sitten kuin yhtäkkiä -itseasiassa nimenomaan yhtäkkiä- ilmestyy kuin tyhjästä -ja nimenomaan tyhjästä- viisi komeata hevosta, joilla on kullakin aivan todella karu harja, jolla kyllä varmasti kelpaa moshata ja öristä. Ei varmasti kummoisempi keinuakaan vaikka puusta sellaisella, kun vaan kunnolla sitoo. Heh. Keinuhevonen.
Jokatapauksessa nainen päättää yllättävän mielipuolisuus-kohtauksen iskiessä sitoa köydet hevosiin ja läpsiä kutakin kivasti peffalle, niin että ne karauttavat kukin omaan suuntaansa. Ja siinähän riemu ratkeaa ja heppu varsin repeää, ellei kestä koossa.
Sitten siinä on ihan ihmiskasana, kun kaikki jäsenet sojottavat kukin omaan suuntaansa. Kuinkas nyt suu pannaan? Minäpä kerron. Ei mitenkään, kun ei se perkule löydy sellasesta sotkusta!

Noniin. Tämähän ei ollut tositarina minun elmäni kohokohdista, vaan tietynlainen vertauskuva.
-Sinä olet sinä.
-Nainen on aikataulusi.
-'Sillain' oleminen on elämä.
-Köydet ovat töitä, joita sinun joko täytyy tehdä tai joihin olet vapaaehtoisesti ilmoittautunut.
-Joukkoleikit mainitsin muuten vaan. Vähän maustetta pitsaan. Nam.
-Hevoset ovat se tekijä, jossa kaikki nämä tehtävät korjaavat satonsa samana ajankohtana, silloin kun siihen ei ollut varautunut eikä sitä osannut odottaa.
-Koossa pysyminen on lähestulkoon ainut asia, jonka voi tehdä - Parhaansa tekeminen.
-Se, että on ihmiskasa on sama kuin olla väsynyt ja uupunut.
-Tajusinpa muuten juuri, etten maininnut josko nainen tykkää sinusta lainkaan, joten teksti kai sitten viestii ettei sillä ole väliä josko tämä tykkää. Mene ja tiedä.

Tulipa tämä tuossa mieleen ensi viikkoa ajatellessa.
Nyt saa ottaa lapset ja koirat pois kellarista ja paistaa mummon.
Hyvää yötä.

klo.3:04 Suomen aikaa

Suo, kuokka ja..

Kuvia. Hymyjä ja ilmeitä, mitkä täyttävät huoneen merkityksellä. Jännitys, innostus ja se jokin joka meissä kaikissa kumpuaa, kun me kompastumme hetkeen, jossa huomaamme

Nyt! 

Nyt se tapahtuu!

Nyt jotain, jonka tulen aina muistamaan alkaa!

Tuttu kasvo välähtää silloin tällöin täsyin tuntemattoimien ihmisten väkijoukossa. Kasvot vääntelevät ihmeellisiin muotoihin, kuin pehmeä savi muovaajan käsissä, taitavasti läpi tilanteen kuin tilanteen. Hymyilyttää. Tuon tietyn pärstän omistajan takia kaikki nämä eri maista kuin sattumalta kuviin putkahtaneet hahmot vaikuttavat tärkeämmiltä minulle, kuin moni tuttu jota yhä kivuliaan hiljaisuuden vallitessa tervehdin kaupungilla kävelellesäni..

Kattooks se mua, kattoks se mua, ai se katto, HEI MOI!! Jatka matkaa, ei tartte jutella...

En minä oikeasti ole paha ihminen.

Ero näiden huutavien, virnistelevien ja omaa silkkaa elämäniloaan juhlivien ihmisten sekä niiden tuttu-raukkojen välillä on se, että nämä riemukkaat, arvokkaat ja munakkaat ihmiset jaksoivat taistella aivan loppuun asti sen edestä mihin he uskoivat.

...ja uskovat yhä.

Lisäksi niillä näyttää olevan ihan perkeleen hauskaa.

Unelmointia.

Josko ehkä minäkin joskus pääsen

sinne

jonnekin

Mutta! Sitä odotellessa huomaa aina vaan miten turhaa odotteleminen on ja päätyy tulokseen, että kaikki se mikä on kaiken arvoista on

tuolla

tai tuolla

tai missä ikinä.

Mutta ei siltikään aivan tässä. Ei ikinä tässä.

Siispä katson kuvia ja unelmoin, mietin ja päätän, että 'joskus' ei ole pakko olla pitkän ajan päästä. Joskus voi olla 

nyt!

Kuvia, hymyjä ja ilmeitä - mutta ei muualla kuin tässä.