Huomenta, kirvesvartta

Aamu. Aamiaista. Kaikki alkaa aamusta. A:ssa on alku. Aamussa on alku, aamiaisessa on alku ja jopa alussa on alku.Keskeneräiset, alkavat ajatukset koostuvat vielä aivojen tahmeasta kiinnittäytymisestä mielen maailmaan, jossa hevoset laukkaavat valonnopeutta, aseita on mutteivät ne toimi, ruoka on itseisarvo ja maa kallistelee oman mielensä mukaan. Riehuttuuaan koko yön, nämä ajatukset kompastelevat viimein tietoisuuden kynnykseen ja kompuroivat kukin omaan suuntaansa.

Suurin osa kasaantuu kivasti sätkiväksi pinkaksi johonkin nurkkaan, josta ne sitten siirretään syrjemmälle. Useimmiten uni-ajatukset unohtuvat hyödyttöminä roskakasaan, josta ne sitten päätyvät vieläkin sätkivänä pinkkana muiden roskien joukossa jätemyllyyn. Hei hei unet.

Joskus, onneksi, käy kuitenkin poikkeuksia. Joskus kompastelevat uni-ajatukset joko muistoihin taikka suoraan aamu-informaatio pinkkaan, missä ne sekoittuvat hereillä olevasta maailmasta peräisin oleviin ajatuksiin. Terve hullut ajatukset!

Niin että nytkö se Joonas Puuppo soittaa minulle koululta kertoakseen missä minun henkeni kulkee..

No jo oli aikakin!

Niin mitä?

Aivan niin. Herätessään mieli yhdistää häthätää tähänastisesta informaatiosta kasaan vastauksen kysymykseen, jolla ei ole väliä - vähän niin kuin sen kysyjälläkään. Mutta kyllä sillä on väliä, vaikka vain edes herääjän mielestä. Aamut ovat hämmentäviä aikoja. Niin ovat kaikki alut, mutta ei se mitään. Niin sen pitääkin olla. Kysymyksiä kuuluukin olla.

Kuinka sitä muuten oppisi vastaamaan?